Onko se, onko se, ON SE...

...viimeisen paivan aatto nimittain! Olo on todella ristiriitainen, kun toisaalta yksi lisaviikko ei olisi pahitteeksi ja toisaalta ajatuksen ovat olleet koto-Suomessa jo useamman paivan. Vasymys painaa varmasti jo meita kaikkia ja valilla pitaa jo skarpata, jotteivat hermo mene tai naurukohtaus tukehduta.



Bahir Darin harvinaisen kolkolla lentokentalla

Hyvastelimme tanaan kuskimme Teddyn ja uskollisen bussimme Vaalenbergerin, silla Bahir Darista tulimme lentaen paakaupunkiin. Haikeaa oli hyvastella hyvasydaminen ja taitava kuskimme, joka kuljetti meidat lapi monen vaikeuksien - yhteensa yli 2000 kilometria. Oppaamme Howaz on mukanamme viela huomisen, mutta tuntuu surulliselta sanoa heiheit hanellekkin. Sanat eivat riita kuvaamaan, kuinka paljon han on nahnyt ylimaaraista vaivaa reissumme eteen! (Maksamaton mainos: kaikki Etiopiaan matkustavat, Missionuoret suosittelee Lal Toursia!) Samoin ajatuksin muistelemme kaikkia lahetteja, jotka ovat mahdollistaneet silmia avaavat, koskettavat vierailut ja mahtavat kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa.

 Vakisinhan sita miettii, mita tulee taalta Etiopiasta kotiinpaluun jalkeen kaipaamaan. Ensimmaisena mieleeni nousee mukanamme kulkeneiden ihmisten ohella rukouskutsut, joihin olen useina aamuina herannyt. On ollut ihanaa maata puoliunessa malariamajan uumenissa ja kuunnella kaukaisena kaikuvaa, surumielista ortodoksi- tai muslimirukouskutsua. Myos kansallisruokaa, injeraa ja punapippurilla hoystettyja ruokia tulee suuren suuri ikava.

Monenlaista on koettu, mutta kaikesta selvitty!

Ihmisten avuliaisuutta ja ystavallisyytta tulee kylla ikava myos. Toisaalta suomalaisena ei ole tottunut siihen, etta ravintolassa viisi tarjoilijaa seuraa palvelualttiina jokaista liiketta ja vuorenrinnetta alas tullessa neuvotaan, mihin kannattaa seuraavaksi astua. Liikuttava ystavallisyys on rehellisesti sanottuna ottanut valilla paahan. Samoin asioiden suurpiirteisyys, hitaus ja ei-se-taalla-Afrikassa-oo-niin-justiinsa -meininki on usein saanut kaipaamaan suomalaista tehokkuutta.


 
Matin taustajoukot vasasivat meille kaikille survival kitit, jotka ovat olleet kovassa kaytossa!

Vaikka matkan paalla on sattunut ja tapahtunut enemman kuin arvaattekaan, on kaikki aina paatynyt parhain pain. Vastoinkaymisistakin voi saada upeita muistoja ja kokemuksia kun asennoituu ja hengittaa ensin kymmenen kertaa syvaan. Paljon on myos auttanut meidan loistava porukka, jossa kaikki ovat auttaneet ja kannustaneet toisiaan tiukissakin tilanteissa. Kuten sanotaan, kristittyjen evaat ovat yhteiset, ja niin on ollut meillakin - tarvitsevalle on lainattu ja kasi on ojennettu tueksi aina kun on tarvinnut. Myos aamu-, ilta- ja matkarukoukset ovat antaneet voimia matkan varrella uskomattoman paljon.


 Addis Abeban katuihin on ainakin itsellani viha-rakkaus -suhde...

Huomenna luvassa on viimeisia shoppailuja (birreista on monella tosin jaljella muisto vain...), mahdollisesti uintia saan salliessa ja perinteinen illallinen kansantansseineen. Kello 01.15 nousee Turkish Airlines Etiopian maan kamaralta ja Missionuorten kotiinpaluumatka alkaa.

Lahto on onneksi vasta vuorokauden paassa ja aiomme nauttia parhaamme mukaan jaljella olevista tunneista.

Terveisia kaikille kotiin, sunnuntaina nahdaan!!

-Kaisa