tiistai 24. kesäkuuta 2014

En tule koskaan unohtamaan...

...ensimmaista injera-kokemusta: Injera on kuin latty, ohukainen, jota etiopiassa syodaan melkeinpa kaiken kanssa. Tanaan paasimme ensimmaista kertaa maistamaan tuota Matin hehkuttamaa herkkua. Esimerkiksi shiro-kastikkeen kanssa injera oli aivan superhyvaa! Injera valmistetaan teff-jauhoista pannulla, ja se vaatii ilmeisesti harjoittelua. Maku on aika hapan, ja se tuntuu ihan kostealta pesusienelta tai kumiselta suihkumatolta. Silti se oli tosi hyvaa, tummempi injera maistui etaisesti ruisleivalta. Injeraa tilataan kylla toistekin!

...ensimmaisia aaseja kadulla: seka niita aitoja ja autenttisia, jotka toimittavat toisinaan kuorma-auton virkaa, mutta myos meita itseamme, silla olo on valilla kuin kavelevalla huutomerkilla.

...iltakuuden jaatavaa ruuhkaa: ihmiset huutelevat toisilleen autojen ikkuinoista, jalankulkijat puikkelehtivat liikennevalineiden valista ja viereen pysahtyvissa busseissa etiopialaiset nauravat meille turisteille.

 

...kohtaamista maailman vanhimman naisen seka etiopian keisareiden kanssa: Vierailimme Etiopian kansallismuseossa, jossa oli talla hetkella arkeologinen nayttely ihmislajin kehityksesta. Paikalla oli tietenkin Lucy, ihmiskunnan vanhin tunnettu nainen ja nayttelyn stara. Opas esitteli meille mm. aitoja fossiileja 10 milj. vuoden takaa, ja han esitteli meidat myos menneelle etiopialaiselle hoville: tapasimme Etiopian itsevaltiaita satojen vuosien takaa ja tutkailimme heille kuuluneita juhlavetimia, hienoja kruunuja ja taistelukilpia.

 

...ensimmaista sadetta: tasta lahtien varaudumme - muutkin kuin Suvi - sateeseen, silla vesi on markaa ja koska on sadekausi, sita myos tulee aika ajoin.

 

Tallaista taalla tanaan ensimmaisena paivana! Nyt jaetaan avustustavaroita ja mietitaan hotellin - paikallisittain tosi tasokkaan - kuntosalin valloittamista.

-Nea ja Kaisa











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti