Bussi on ahtaampi kuin Suomessa, mutta paljon kodikkaampi ja isoikkunaisempi. Olemme ristineet bussin Vaalenbergeriksi erään sattumuksen takia, ja kannustamme sitä aina tiukissa ylämäissä ja mutaisissa kuopissa. Huonojen teiden takia 480km kulkemiseen meni koko päivä, mutta onneksi Vaalenberger kesti matkan rasitukset. Tänään tiet tosin olivat niin mutaisia, että jäimme yhdessä kohdassa jumiin ja pääsimme työntämään bussin pois liejusta. Vähän rapa roiskui, mutta saimmepa uuden kokemuksen. Maaperä ja siten muta on muuten punaista, ja maantieteilijänuortemme (Ellan ja Suvin) mukaan tämä johtuu latosolimaannoksen rautaoksideista.
Yövyimme Bedelen hienoimmassa hotellissa. Koska Bedelen hotellit eivät ole laadukkaimmasta päästä, oli meidän hotellimme ylellisyys suhteellista. Rakennus oli useampikerroksinen, ja huoneiden ovet avautuivat hotellin sisäpihalle. Huoneet olivat yhden hengen huoneita, mutta tahdoimme nukkua niissä pareittain, sillä aika monia hotellin karu ulkomuoto ja sen khatia pureskelevat miesasiakkaat pelottivat. Ensin viritimme "antimalariamajamme", eli hyttysverkot, ja sitten saimme iltapalaksi banaaneja, kiitos Hwasin!
Hotelli ei ollut hiljainen, muun muassa siksi, että jotkut asiakkaat katsoivat aulassa jalkapalloa hyvin äänekkäästi. Matti meni kuitenkin pyytämään, että televisiota saisi hiljemmalle. Siitä huolimatta unet jäivät vähäisiksi. Ihmiset melusivat, vessoihin saattoi yhtäkkiä hulahtaa lisää vettä, imaamit lauloivat rukouskutsuja ja vuohet kirkuivat. Ehkä järkyttävintä oli kuitenkin se, että hotellin miesasiakkaat hakivat kadulta itselleen seuralaisia. Prostituutio on Etiopiassa yleistä, mutta silti tuntui pelottavalta todella kohdata sitä näin läheltä. Meidän yömme oli silti turvallinen, eikä meitä kukaan tahallaan häirinnyt. Erilaisiin olosuteisiin pitää oppia sopeutumaan.
Tänään ajoimme loppupätkän Bedelestä Mettuun, ja matkalla kohtasimme todella ystävällisiä kyliä: olimme paikallisia nähtävyyksiä, ja peräämme huudeltiin you, you , china ja ferenji, ulkomaalainen. Yleensä huutelu oli iloista ja ihmiset hymyilivät ja vilkuttivat. Tosin, joissakin kylissä ihmiset saattoivat vain ihmetellä, katsoa murhaavasti tai näyttää keskisormea. Täällä Mettussa vastaanotto oli onneksi hyvin sydämellinen, kun pikkulapset juoksivat bussimme perässä nauraen ja meluten.
Täällä olemme siis synodissa, raamattukoulun alueella. Olemme nähneet raamattukoulun luokkatilat sekä kirjaston ja kuulleet koulun toiminnasta. Täältä valmistuu tänäkin syksynä satoja uusia teologeja ja kirkon työntekijöitä. Pääsemme huomenna ehkä tapaamaankin oppilaita, jotka asuvat synodin alueella. Matti (eli entinen Etiopian lähetti ja tämänhetkinen matkaseuramme ja -oppaamme) esitteli paikkoja, joissa oli itse aikaisemmin opettanut. Lisäksi hän esitteli meille synodin presidentin, eli hiippakunnan piispan.
Touhukkaan päivän kruunasi illalla se, kun Taina Taskila (tämän hetken Metussa työskentelevä lähetti) kutsui meidät luokseen illalliselle. Menulla oli ihanaa, itsetehtyä lihakeittoa ja tottakai kasvissyöjillekin oma versio. Emme olleet saaneet vielä juustoa tämän reissun aikana, mutta Taina oli hommannut sitäkin meille. Jälkiruuaksi saimme kaneliteetä ja maukasta suomalaista pullaa. Koko illan kohokohta kuitenkin oli, kun Taina sanoi, että pääsemme saunaan. Niimpä puut laitettiin palamaan ja sauna lämpenemään. Täällä on ollut koko reissun ajan aivan uskomattomat maisemat, mutta se tunne, kun istuimme lämpimässä saunassa ja ikkunasta avautui henkeäsalpaavat näkymät, oli sanoinkuvailematon. Ikkunasta näkyi alle laskeutuva sademetsä, joka jatkui vuorina kaukaisuuteen. Tuoksu oli kuin suoraan kasvitieteellisestä puutarhasta, ja viidakon äänet tekivät tunnelmasta täydellisen. :)
Lopuksi vielä terveisiä paikailliselta eläimmistöltä, eli vuohilta tällä kertaa! (tosin kaikki täällä on yhtä hellyyttäviä)
Terveisin: Nea, Johanna ja Ella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti